Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä. Itsetuntemuksen lisääntyessä mahdollistuu ammatillinen kasvu oppimis- ja ongelmanratkaisuprosesseineen. Työnohjaus voi olla hyödyllistä yksilölle, työparille (tai esim. sijaisvanhemmille) tai työryhmälle/yhteisölle.
Työnohjaus on yhteistoiminnallista oppimista , jossa tehtäväni on kuljettaa ja ohjata työntekijöiden muutosprosessia ja tukea oman oivaltamisen kautta pääsemään yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Uskon kokemuksellisen oppimisen vaikuttavuuteen. Olen Suomen työnohjaajat ry:n jäsen(STOry).
Lähisuhteissa työskentely on psyykkisesti kuormittavaa, ja työssäjaksamiseen tarvitaan välineitä ja säännöllistä oman itsen ja työotteen tutkimista sekä eri tavoin itsestä huolta pitämistä. Työnohjauksessa on mahdollista tunnistaa stressitekijöiden, haastavien vuorovaikutustilanteiden ja laukaisevien tekijöiden vaikutuksia sekä käsitellä työssä herääviä tunteita (esim. epäonnistuminen, syyllisyys, riittämättömättömyys). Tärkeää on itsetuntemuksen kehittäminen eri menetelmin, omien tunnereaktioiden tunnistaminen ja reflektointi, työn rajaaminen ja itsestä huolta pitäminen. Tunnetyöskentelyssä tarvitaan empatiaa, mutta sen vaikutukset kehossa ja mielessä on tärkeää ymmärtää ja löytää itselle sopiva tapa käsitellä asiat ja tunteet, jotka empatialla tavoittaa. Työnohjauksessa on mahdollista opetella työntekijän oman vireystilan säätelyä, löytää keinoja oman haavoittuvuuden vähentämiseen ja löytää stressinsäätelyyn itselle sopivia rentoutumiskeinoja.
